Heko heko. Halusin tollasen nappulan blogiini, aikomuksena ensiviikosta alkaa sinne numeroita syöttämään. Aika orvon näkönen tollai.. ------------->
=D
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
Ei olla jouten joulunakaan
Karmiva paluu arkeen tänään. Jotenkin olin onnistunut onnellisesti kolmessa päivässä unohtamaan kaikki työkiireet, jotka sitten tänään läjähti naamalla jotta oksat pois. *huh* Ammatinvalintakysymys tuo asiakaspalvelukin, toki voi itseään lohduttaa, että onneksi joulu edelleenkin on vaan kerran vuodessa..
Mutta se siitä.
Kerkesin hätäseen sutkuttaan yhden unisukkaparin siskolle pukinkonttiin. (Ja ne punaset muuten oltiin otettu riemulla vastaan, sopivatkin olivat olleet. Hyvä minä!) Edellisestä sukkaparista ei ollut hädintuskin vuottakaan, mutta jostain kumman syystä ne silkkialpakkaunisukat eivät sitten pysyneet pelkästään sängyssä ja olivat jo juhannuksena kuljettu puhki. Huonosti nukkuvalla yksivuotiaalla miehenalulla voi myös olla jotain osuutta asiaan..
Oli muuten harvinaisen typerä lanka neuloa. Ihan liian löysä mun makuun. Mitä piukempi kierre, sitä parempi. Tässä tuntunut olevan kierrettä ollenka, joten lanka veti kokoajan ittensä kipparaan ja solmuun. Liukastakin se oli alumiinilla neulottavaks ja hävyttömän terävät bambuni halkoivat tästä säikeitä. Ei hyvä ollenka. Ja lukemani perusteella muutkaan eivät ole tästä paljoa perustaneet. Onneksi se loppu. Alunperin tämän lähti Tampereen messuilta mukaan huivilangaksi, akuutissa tekemisenpuutteessa tekeytyikin sukiksi. Ja parempi näin, vähän liian nopsaan vaihtui väri huivia ajatellen. Ja kaikki ovat taas tyytyväisiä :)
Mutta se siitä.
Kerkesin hätäseen sutkuttaan yhden unisukkaparin siskolle pukinkonttiin. (Ja ne punaset muuten oltiin otettu riemulla vastaan, sopivatkin olivat olleet. Hyvä minä!) Edellisestä sukkaparista ei ollut hädintuskin vuottakaan, mutta jostain kumman syystä ne silkkialpakkaunisukat eivät sitten pysyneet pelkästään sängyssä ja olivat jo juhannuksena kuljettu puhki. Huonosti nukkuvalla yksivuotiaalla miehenalulla voi myös olla jotain osuutta asiaan..
Liikennevalosukat
Malli: Minna Metsänen, novitan sukkalehti
Lanka: Lang yarns Jawoll magic
(75% villa, 25% polyamidi)
Oli muuten harvinaisen typerä lanka neuloa. Ihan liian löysä mun makuun. Mitä piukempi kierre, sitä parempi. Tässä tuntunut olevan kierrettä ollenka, joten lanka veti kokoajan ittensä kipparaan ja solmuun. Liukastakin se oli alumiinilla neulottavaks ja hävyttömän terävät bambuni halkoivat tästä säikeitä. Ei hyvä ollenka. Ja lukemani perusteella muutkaan eivät ole tästä paljoa perustaneet. Onneksi se loppu. Alunperin tämän lähti Tampereen messuilta mukaan huivilangaksi, akuutissa tekemisenpuutteessa tekeytyikin sukiksi. Ja parempi näin, vähän liian nopsaan vaihtui väri huivia ajatellen. Ja kaikki ovat taas tyytyväisiä :)
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
the FRIIKA
Friika by Mari Muinonen
(Lisätietoja tästä projektista löytyy lukemalla vanhempia tekstejä) Tältä näytti jouluaattona mummilassa. Olispa lunta...
lauantai 24. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Mitäs sitte.
Friika valmistui ja nyt on jotenkin tyhmän tyhjä olo. Niin että mitä mä sit tekisin? Ankaran kaavioon tuijottamisen jälkeen kaipaisin jotain silmätkiinni-neulottavaa, mutta mikään langoistani ei puhuttele siihen hommaan. Hölmö juttu, mutta toisinaan jonkin "yksinkertaisen" tekeminen ihanasta langasta tuntuu tuhlaukselta. Tiedättekö tunteen? Että ihana lanka tarvitsee vaativan ohjeen. Pöhkö, mikä pöhkö.
Löysin kuin löysinkin kamerastani ajastimen, se vaan tykkäsi tarkentaa mieluummin kaatuvaan anopinkieleen kuin minuun. (Sen verran kohtelias kaveri kuitenkin, että pyytämättä rajasi pääni kuvasta pois, tukkani kun oli kovin pystyssä..) Vaan väliäkö sillä, lupaan järkätä vähän laadukkaampikin kuvia, jahka saan apumiehen siihen hommaan. Helman pituutta tuli aika railakkaasti alkuperäisohjeeseen nähden lyhennettyä, selkäni kun on kovin lyhyt. Enkä oikeasti halunnut tästä mekkoa. Se on minulle täydellinen juuri tälläisena. Ihana! <3
Malli pelotti ens alkuun, (osaisinko minä muka neuloa jotain näin upeaa) vaan vauhtiin päästyäni kaikki sujui kuin leikki. Kiitos siitä hyvin kirjotetulle ja toteutetulle ohjeelle. Niin, ja tietenkin Marille.
Ihanaa joulua kaikille!
Malli: Friika by Mari Muinonen
Lanka: Rowan felted tweed
(50% merino, 25% alpakka, 25% viskoosi)
Malli pelotti ens alkuun, (osaisinko minä muka neuloa jotain näin upeaa) vaan vauhtiin päästyäni kaikki sujui kuin leikki. Kiitos siitä hyvin kirjotetulle ja toteutetulle ohjeelle. Niin, ja tietenkin Marille.
Ihanaa joulua kaikille!
torstai 15. joulukuuta 2011
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
tiistai 13. joulukuuta 2011
Pieni asia, iso ilo
Lapsi kävi hammaslääkärissä; reikiä nolla! Kuinka voikaan äiti olla onnellinen ja ylpeä :)
Posti toi uuden IK:n.
Ja äiti toi pari joulupalloa. Minä olen niin onnellisessa asemassa, että olen saanut näiden neulomisen ulkoistettua (niinkuin Mari kommenteissaan totesi) äidille ja anopille.
Vesisateesta huolimatta tästä on kehkeytymässä äärimmäisen hyvä viikko!
Posti toi uuden IK:n.
Ja äiti toi pari joulupalloa. Minä olen niin onnellisessa asemassa, että olen saanut näiden neulomisen ulkoistettua (niinkuin Mari kommenteissaan totesi) äidille ja anopille.
Vesisateesta huolimatta tästä on kehkeytymässä äärimmäisen hyvä viikko!
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Mitä tänään tein?
-No istuin koko pirun päivän sohvalla ja sain kuin sainkin yhden polvisukan neulottua. 3 down, 1 to go! (Jei. hyvä minä! Kohta saan taas Friikan syliini <3 )
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Ei mee putkeen
Voi villasukat. Neuloin iloisena sukkaa mummilassa ja seurustelin sujuvasti, välillä toisella silmällä kaaviota kurkkien (Ha! kyllä nyt näin helpon kaavion ulkoa muistaa.) Jossain kohtaa tajusin että olin tehnyt kaksi samanlaista palmikonkiertoa peräkkäin. En kehdannu alkaa raivoomaan, mummilassa oli muitakin vieraita, vaan tyynen rauhallisesti vedin silmukat puikoilta ja purin sen viitisen senttiä. Tarkasti nostelin silmukat takasin puikoille (joka myöskin luetaan yhdeksi inhokkihommistani) ja päättelin monennellako kerroksella kaaviota nyt mennään ja annoin taas palaa. Sain sukan valmiiksi.
Koska oma jalkani (41) on hyvin kaukana työnalla olevista koon 37 sukista, piti sukansaajaa vähän konsultoida jalkaterän mitasta. Olin jo päätellyt sukan mittaan 23 senttiä ja alottanut seuraavaa, kun viesti tuli; jalkaterä n. 23 cm. Voi kökkö! Piukaksi jää. (No, eipä ole iso jobi avata kärki ja neuloa paria kerrosta lisää, tuumasin) Toinen sukka oli jo hyvää vauhtia valmistumassa.
(Tässä välissä kerrottakoon, että olen kerroslaskurin orja. Tykkään, että kappaleista tulee saman kokoiset ilman, että tarttis vain mittanauhaan tai silmämäärään luottaa)
Olin merkinnyt muistiin kerroksen jolta kantapää alkoi ja jalkaterään päästyäni päätin tehdä pari kerrosta lisää ennen kärkikavennuksia jotta sukasta ei tulisi niin nafti. Ja valmista tuli. (Hurraa! eka pari valmis!) Laitoin sukat vierekkäin. Hetkinen.. Miksi ekana tehty on varrestaan pari senttiä lyhyempi? Aloin tarkastella palmikkoa. Just. Siinä kohtaa missä olin ekan kerran tehtynyt palmikon väärin, oli palmikko väärin, jolloin toiseen sukkaan olin tehnyt kuusi kerrosta enemmän ennen kantapäätä.
(Tässä kohtaa ilmoille pääsi niin painokelvotonta tekstiä, etten ala sitä täällä toistamaan. Sukat lenteli ja Maija murisi. Perkale.)
Tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näytti taas valoisammalta. On ollut hienoa huomata, miten iän myötä on luonto vähän edes tasaantunut. Purin ykkössukan virheelle saakka ja jatkoin matkaa.
Kyllä se siitä.
Koska oma jalkani (41) on hyvin kaukana työnalla olevista koon 37 sukista, piti sukansaajaa vähän konsultoida jalkaterän mitasta. Olin jo päätellyt sukan mittaan 23 senttiä ja alottanut seuraavaa, kun viesti tuli; jalkaterä n. 23 cm. Voi kökkö! Piukaksi jää. (No, eipä ole iso jobi avata kärki ja neuloa paria kerrosta lisää, tuumasin) Toinen sukka oli jo hyvää vauhtia valmistumassa.
(Tässä välissä kerrottakoon, että olen kerroslaskurin orja. Tykkään, että kappaleista tulee saman kokoiset ilman, että tarttis vain mittanauhaan tai silmämäärään luottaa)
Olin merkinnyt muistiin kerroksen jolta kantapää alkoi ja jalkaterään päästyäni päätin tehdä pari kerrosta lisää ennen kärkikavennuksia jotta sukasta ei tulisi niin nafti. Ja valmista tuli. (Hurraa! eka pari valmis!) Laitoin sukat vierekkäin. Hetkinen.. Miksi ekana tehty on varrestaan pari senttiä lyhyempi? Aloin tarkastella palmikkoa. Just. Siinä kohtaa missä olin ekan kerran tehtynyt palmikon väärin, oli palmikko väärin, jolloin toiseen sukkaan olin tehnyt kuusi kerrosta enemmän ennen kantapäätä.
(Tässä kohtaa ilmoille pääsi niin painokelvotonta tekstiä, etten ala sitä täällä toistamaan. Sukat lenteli ja Maija murisi. Perkale.)
Tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näytti taas valoisammalta. On ollut hienoa huomata, miten iän myötä on luonto vähän edes tasaantunut. Purin ykkössukan virheelle saakka ja jatkoin matkaa.
Kyllä se siitä.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
~puoliväli
Puhtaasti langankulutuksella mitattuna. Työtä on kyllä vielä kovasti.
Selviydyin (omasta mielestä) kunnialla elämäni ensimmäisistä nypyistä. Tai mikäpä siinä kun ohjetta vaan seuraa. Joulusukkani sen sijaan eivät ole lähelläkään puoliväliä. Vaan eipä kai ne valmistu jossei niitä tee. Meidän kotitonttu ei ole niin lahjakas jotta neulekaavioita lukis. Tai sit sitäkään ei nappaa.
Voisko sitä lunta jo tulla jotta tämä pimeys molemmin puolin ruutua helpottas?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)