Syys

SiKsAkHuIvI

Posti kolautti uuden novitan tossa mennä kuulla. Ei löytynyt äkkiseltään mitään, mikä ois puhutellu (ja jos ihan totta puhutaan, en edes muista koska viimeksi olisin novitan ohjeella jotakin neulonu. Miksen ole peruuttanut tilausta?). Runsaasti oli kuitenkin kaikenlaista siksakkia. Tyynyssä, mekossa ja tais jossain puserossakin olla, mutten ny mene vannomaan kosken jaksa nostaa persustani että tarkistaisin asian. Ihan sama. Sitä kumminki oli. Minen juurikaan seuraa trendejä, enkä tiedä onko jokin muodikasta vai ei. Mutta siksakista tykkään. Todistettavasti.

Muttamutta. Tämä rojekti olikin lopputulemaltaan vähän kakspiippunen juttu. Rakastan siksakkia ja rakastan sitä, että tämän huivin lanka on omilla pikkukätösilläni ihan itse kehrättyä. Mutta (ja todellakin lihavoinnin arvoinen mutta) pitikö huivista tulla näin saakelin ruma?

Mua ärsyttää, et tää on näin raidallinen. Eikä noi väritkään ole nyt ihan just sieltä sointuvimmasta päästä. Käykö teille joskus niin, että todella kaunis vyyhti on vain todella kaunis vyyhti? Neulottuna joko lätäköityy tai tekee outoa raitaa? Tai on muuten vaan ruma? Sellainen käänteinen ruma ankanpoikanen? Mulle kävi just niin tän kanssa. En tykkää.

Raidat ovat ihan eri mittaisia, mikä sinänsä ei ole yllättävää, kehräsinhän tämän ihan itse. Jotenkin siinä villaa valkatessani tämä ei kyllä käynyt pienessä mielessänikään. Että lopputulema olis näin raidallinen. Sekin tietysti vaikutti, että halkaisin lettiä useampaan kertaan, mikä myöskin vaikuttaa raitojen leveyteen. No tällanen siitä ny kumminki tuli. Onneksi joulu on lähempänä kuin uskallan toivoakaan. Ja anopin sisko tykkää sinisestä.

 Ja muihin aiheisiin. Hidas hämäläinen lopultakin löysi täydellisen "uuden" mallin noin kaksi vuotta hillottuun lankaan; täältä tulee hitchhiker! Siitä lisää myöhemmin

*******

-Äiti! Oliko autot keksitty silloin

kun sä kävit koulua?

Mitä tänään tein

Okei, mitä siis eilen tein. Tänään en oo tehny viä oikeastaan mitään. Paitsi roikkunu netissä, mutta sitä ei lasketa kunnei lapseni oo paikalla ottamassa aikaa. (Miks sä saat katella niin ja niin kauan ja mä vaan sen ja sen aikaa... Onneksi koulut alko)

Olen nauttinut kuituja

Yrittänyt epätoivoisesti oppia

vääntämään vyyhdistä siistiä pampulaa.

En osaa.

Kiukutellut kun kamera ei vaan toista

upeita värejä oikein.

(BFL/firestar 70/30

 lanitium ex machinalta

145g 370m)

Ja olen mä töissäkin ollut, mut sitäkään ei lasketa, koska siellä nyt käydään muutenkin jatkuvasti. (Enää 30 vuotta eläkkeeseen! Pitäsköhän jo hankkia aamukampa?)

Kahden yön kesäleski

Meidän miehet (isäntä ja poika) lähtivät mökille. Mitä tekeekään kotiin jäänyt kesäleski? Ei siivoa, eikä varmasti leivo. Hän kääntää rukkinsa kohti televisiota, josta ei pariin viikkoon ole tullut muuta kuin olympialaisia, ja alkaa tyhjentää boxia. Rattosasti meni koko päivä... (ja hei! voitteko väittää etteikö Iso arska raskaana olisi laatuviihdettä vasemmalle silmälle kun oikea keskittyy kehruuseen? Hä?)

Mixed blue faced leicaster

Woolgatheringsilta

230m ja 120g

Tuli niin kaunis lanka. En osaa muuta sanoa. Tää ois onnesta soikee..

Wc-ankan uusi elämä

Ei mikään ole niin viksu kuin osaava nainen. Sain juurikehrätyn langan pestyä ja piestyä kun sitä kuivumaan nostaessa totesin sen olevan tavattoman ylikierteistä. No, sehän on helppo fiksata, painoa perään niin lanka oikenee.

Wc-ankka oli eka asia mikä käteen osui (kiitos siivouspäivän). Ja sehän toimii loistavasti! Ihan parasta!

Kävimme viime viikonloppuna Billnäsissä äidin kanssa ja täytyy sanoa, että olin vähän pettynyt. Tai, no, kun Tampereen messuihin tottunut, on vaikea tyytyä vähempään. Positiivista oli, että heinäkuun (pakko)lomaillut villavyyhti oli paikalla. Pääsin vähän helpottamaan vierotusoireitani..

Olen kyllä oikeasti neulonutkin. Olen, olen! En mitään suurensuurta, mutta jotain kuitenkin. Hitaanlaisesti, kun kehruuttaa enempi.. Siitä lisää kun olen saanut kuvattua jotain mitä kehtaan näyttää.

Palveluksesta vapautuneet

Aika merkillistä, että unisukat, joilla ei satunnaisia vessassakäyntejä lukuunottamatta tepastella laisinka, kuluvat puhki kantapään yläpuolelta. Ja vain toinen sukka. Nämä oli tehty teeteen aureasta (babyalpakka-silkki) elikkä ei ollenka sukaksi tarkoitetusta langasta noin niinku kulutuskestävyyden kannalta. Mutta rakkaat olivat. Ensimmäiset kärjestä aloitetut ja niin hävyttömän pehmeät ja ihanat jalkaan jotta! Viisi vuotta olivat aktiivipalveluksessa.

Ensin tuumin, että paikkaan. Sitten totesin kaapin olevan täynnä ihan pitämättömiäkin sukkia joten nakkasin nämä (aijai, ottaa sydämestä!) roskiin. Ja uudet käyttöön:

Kroko by Jenni Österman

Sweet georgia yarns tough love sock

(80% villa, 20% polyamidi)

94g

Näihin sitten meni kaikki, mitä eräistä polvisukista jäi yli, noin puolentoista metrin mittanen pätkä lankaa jäi. Itseasiassa, toisen sukan kärki on hintsusti toisesta poikkeava kun meinas ruveta jännittään riittääkö lanka loppuun asti. Vähän kun muokkas ni kyllä riitti.

Nämä olivat sellaista helppoa peruskauraa valmistaa, sen verta kuitenkin oikasin, että tein nämä nurinperin, kunnei tuo sileä nurja oikein ole mun juttu (tulee rumaa!). Kantapää on ranskalainen ja jalka sisällä suomalainen, ihan ikioma.

(-Äiti. miks sulla on kamera?
-Kuvaan sukkiani.
-Sä et enää ollenka kuvaa mua! Mikset?
-Noku sä irvistelet.
-ENKÄ! Ota nyt musta kuva!)

Varkaissa

Mitä tekee ideaköyhä neulova nainen jota neulominen just nyt ei hotsita? Hän käy varkaissa. (Valtava kuvatulva tulossa, olkaa valmiina!)

Yhdestä lempiblogistani bongasin tilpehöörikerrosvadin. Olin myyty. Miten toiset keksiiki? Mulle kans tollane! Koska just tollasen mä tarviin. Ja haluan. Ja lainasin idean. Kiitos Outi!

No mitä sitte? En ole kirpparikiertäjä, eikä kaapeistani löydy ylimääräisiä lautasia tai laseja. Tai ei ainakaan niin kauniita, että niistä haluaisi mitään askarrella. Lähdin sitten ratsaamaan äitini kaappeja, ja johan rupes valikoimaa löytymään, vaikeinta olikin kai päättää mikä yhdistelmä toimisi parhaiten keskenään.

Näihin päädyin. Viinilasi on joku mikälie ja kynttilänjalka oli rikki. Lautasista toisesta puuttu reunasta pieni pala ja toisesta on käyttö syönyt punaiset raidat joten ei tehnyt äidille kipeää luopua näistä lapsen askarteluja varten. Vaikkakin näillä ehkä olisi voinut olla jotain jälleenmyyntiarvoa.

Isäkin pääsi osallistumaan pikaliimantarjoajana..

Ja tällainen siitä sitten tuli:

Taustalla on havaittavissa kaikki muu askartelutarvekaluste, kuten lyijykynä, santapaperi ja liima. Niillä pötkittiin näin pitkälle. Sitten odoteltiin.

Eilen toin astian kotiin ja se pääsi samantien hyötykäyttöön, Ta-daa!:

Alin kerros: napit.

Toinen kerros: silmukkamerkit, mittanauha, apupuikot, kerroslaskurit, vähän kivaa nauhaa ja lapsen minulle askartelemat helmet.

Ylin kerros: irrallinen neulatyyny.

Me so very happy with the result. Askarrelkaa!