torstai 15. maaliskuuta 2012

Eka kirjoneuleeni

Muistaako joku veljeksiä vilu ja nälkä? He ovat nyt saaneet uuden elämän muodossa sukka. Kas näin:

"Aromaterapiasukat"
Malli: dropsilta
Lankana itsevärjättyä nallea
kulutus n 126g

Työnimi aromaterapiasukat lähti siitä kun etsin kahta samanvahvuista ja eriväristä lankaa tähän ekaan kokeiluuni ja nämä tulivat vastaan; olin ekalla kierroksella värjännyt langan keltaiseksi teellä. Ja sen haistoi :) Suljettu pussi tietenkin vähän auttoi asiassa..



Ei se oikeesti ollutkaan niin vaikeeta kun pelkäsin. Tai no, mitä vaikeeta on neuloa ainaoikeaa suljettuna neuleena.. Kuten arvelin, käsialakin alkoi parantua loppua kohden ja olen näihin todella tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että rohkenin tilata riihivillalta tarvikepaketin josta löytyy langat ja malli tumppuihin :)


Kyllä ne yksityiskohdat näistäkin erottuu.


Vaikkakin himmeinä. Onnistumisesta ilahtuneena aloitin jo toiset sukat vähän selkeämmin erottuvilla väreillä.


Malli löyty taas dropsilta, lanka on seiskaveikkaa. Tää ois onnesta soikee

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Pikavisiitti

Hitsi, kakkossukka muutamaa kierrosta ja prässäystä ja päättelyä vaille valmis ja tars lähtee töihin! Pikkasen jo polttelis päästä alottaan seuraavaa, parempien värien kanssa kuin tämä edellinen. Ai miten niin mä oon hätänen? =D

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Vilautan..


Jossette nää, niin voin kertoa, että kuvassa on kukka. Kirjoneuleen tekeminen ei ole vaikeaa. Kauniin tai edes siedettävän pinnan aikaansaaminen on. Tai no, harjoituksen puutetta, sanoisinko. Värit eivät tässä tapauksessa ole edes parhaat mahdolliset, liian vaaleita molemmat jotta kuvio erottuisi edukseen. Mutta osasin varautua (Oho! Minä! Ennakoin jotain!) vähemmän kauniiseen pintaan joten en halunnut lähteä hifistelemään langalla vaan valkkasin mitä löytyi. Sen verran kuitenkin jäin koukkuun jotta pari tälle sukalle kyllä tehdään. Ja sitten ehkä toinenkin pari. Malli jo valkattu.. :)


Kantapää vasta ärsyttävä olikin, neuloa nyt nurjaa puolta.. Meinasin jo luovuttaa ja tehdä yhdellä värillä, mutta purinkin hammasta tein vaan kahdella. (Wuhuu! Jei for me!) Malli täällä. Huomaatteko yhdennäköisyyden omieni kanssa..?


Ja vuoden ensimmäinen lankahankintakin lopulta saapui. Täältä.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Valmista tuli

Kaikki lähti liikkeelle tästä:


Ja sieltä tuli vastaan tämä:


Oi, mikä mahtava palmikko! Pakko saada se johonkin.. Sukat..? Ei. Tumput..? Ei. En tykkää käyttää. Entäs sitten... Sormikkaat! Joo! Pikaisen laskutoimituksen jälkeen nappasin kaapista pari kerää teetee pallasta (80% superwash villa, 20% polyamidi)  ja loin 53 silmukkaa. Ja tähän päästiin:



Edellisen tekstin lukeneet muistaa, että vähän innostuin tän vasemman yksilön kanssa ja siitä tuli n. 5 senttiä ensimmäistä pitempi. Ei haittaa menoa. =P


Kauniit tuli. Langankulutus n. 66g. Oikeastaan tuli vähän kiire (mukamas!) saada nämä valmiiks kun iski älli opetella kirjoneuletta. Yön pimeinä tunteina meitsi roikkuu ravelryssä ja dropsin sivuilla etsimässä helppoa mutta kiinnostavaa kirjoneuleohjetta josta aloittelija voisi lähteä liikkeelle. Sellaista sitten seuraavaksi :)

(Jaaniinmutta. Se punaruskea tekele piti fiksata valmiiks.. No, elämä edessä, ehtii myöhemminkin. Tulee talvi tänäkin vuonna)


Ja sikäli mikäli jos jotakuta kiinnostaa: Tuo fabulous tilkkupäiväpeitto on uniikkikappale; äitini tekosia <3

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Tiedättekö,

miten käy jos on yhtäaikaa "pyörimässä" valtavan hyvä neuledraivi ja piinaavan mielenkiintoinen elokuva?


Jep. Niinhän siinä käy että jälkimmäiseen sormikkaaseen tulee peukalo vasta siihen kohtaan missä ekassa hanskassa muut sormet jo alkaa.. =D Nyt sitten pitäisi päättää haittaako toisen hanskan n 5cm ylimitta vai puranko. Mua ei sinänsä haittaa ettei nämä nyt ole identtisiä, ja itselleni näitä olen tekemässä. Ja siks toisekseen, jos saan varastolankoja palamaan muutamankin gramman enemmän, niin mikäs siinä. Vois vaikka tota ekaa yksilöä jatkaa viä varresta alaspäinkin... ,)

(Tajuukste! Ollaan jo maaliskuussa ja mä en o tänävuonna ostanu yhtään lankaa! Tai, no olen mä sitä jenkkilästä tilannu, mutku en o saanu niitä vielä, ni ei sitä lasketa. Ja kuukauden päästä pääsee jo upottaan sormensa multaan! Ihana kevät!)

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Nyt se tuli!

Jei!


Puuhamaassa puhkutaan innosta :) Lapseni taisi kyllä olla asiasta vieläkin innostuneempi  (jos mahdollista) kuin äitinsä. Paitsi että piti porukin päästää kun kerroin, että kirja lähtee toiselle synttärilahjaksi.. Saattaa siis olla, että päästään tekemään toinen painos.

Pöly laskeutui jo punaruskean villapaidan tiimoilta ja nostin sen hyllyltä alas. Korjaan sen kohta. Pistän suuttumukseni paitaa kohtaan kokonaan hormonikierron piikkiin. Ja kuvittelen että kaikki naiset osaavat samaistua siihen tunteeseen, joka kerran kuussa iskee takavasemmalta ja pistää maailman sekaisin. (Ovatko kaikki nähneet sarjasta 'kätevä emäntä' sen hahmon jolla on PMS? kuvitelkaa Maria Sidin naaman tilalle mun pärstä ja a vot. Soon siinä)

Kerkesin suutuksissani aloittamaan uuden projektin. Interweave knits putosi postiluukusta ja silmäni nauliutuivat vaaleaan villapaitaan jossa kiemurteli mahtava palmikko. Paitaa en kuitenkaan halunnut, joten siirsin palmikon sukkapuikoille ja väännän siihen lapasen/sormikkaan ympärille. Katotaan mitä siitä tulee kun pääsen sormien korkeudelle.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Kissanhännäntuppi

En oikein jaksa muistaa omista ala-asteajoista muuta kuin yksittäisiä tapauksia. Eniten niitä on jäänyt mieleen kolmannelta luokalta, kun koululle tuli upouusi opettaja, Tuulikki. Tuulikki viipyi parissamme vain syyslukukauden, mutta hänet minä muistan erittäin hyvin. (Näin aikuisena ei voi kuin ihmetellä miten sellainen täti tuli alunperin edes virkaan palkattua. Tuulikin on täytynyt olla varsin supliikkinaisia.)

Tuulikki oli boheemi taiteilijaluonne ja näin jälkeenpäin ajateltuna Tuulikki taisi aina töissä olla joko hieman humalassa tai hirveen krapulassa. Mutta eihän sitä 9-vuotias silloin ymmärtänyt. Tuulikin kanssa oli niitä hirveen hauskoja (nousuhumalaisia?) koulupäiviä, kun oppitunnit käytiin läpi spontaanisti laulaen,  pianoa soitellen ja tanssahdellenkin välillä. Sitten taas toisina päivinä Tuulikki tuli luokkaan, istahti takapöydän ääreen huokaillen ja kehotti sieltä "lukekaapa lapset sitä ja sitä kirjaa. Ja olkaa hiljaa."


Tuulikki "opetti" minut neulomaan. Äitini on kertonut, että olin tullut koulusta kotiin maailman kamalimpien puikkojen ja langan kanssa, ja kertonut ylpeästi tekeväni kaulaliinaa. (Muistan itsekkin ne puikot; ne olivat kultaiset ja niin monella mutkalla, että olisi voinut luulla jonkun yrittäneen taivuttaa niistä M-kirjainta) Äitini (käsityöidolini <3) oli samantien paiskannut ne puikot menemään ja antanut omistaan suorat ja oikean vahvuiset tilalle.


Vanhempainillassa äiti oli opettajalta kysellyt, miksi lapselle annetaan niin kamalia työkaluja johon Tuulikki oli todennut että Maija oli nimenomaan halunnut nämä kyseiset puikot. "Jaa" totes äiti "Minä heitin ne roskiin. Ja mitähän se meidän Maija oikein neuloo?" "Me teemme nukkekodin mattoa" .


Seuraavan kerran kun äiti näki minun tuovan käsityötä koulusta kotiin hän kysyi mikä siitä tulee ja minun vastaukseni oli: kissanhännäntuppi


En millään jaksa muistaa oliko nämä muodonmuutokset kaulaliinasta tuppeen Tuulikin keksintöä vai menikö asiat vaan niin kun pienen lapsen silmukat karkailee, mielenkiinto lopahtaa ja taidot ei riitä. Legenda ei kerro. Kissanhännäntuppi sen sijaan on jäänyt ajattomaksi ilmaisuksi kaikelle mistä tuleekin jotain muuta kuin oli alunperin suunniteltu.


Mutta neulomaan olen oppinut =) Vuosikaudet pelkäsin palmikoita koska kukaan ei ollut mulle niiden tekemistä opettanut. Äiti näytti. Ylivetokavennuksen tein nostamalla edellisen neulotun toiseksi neulotun yli ja ihmettelin vaan miksi kavennuksiini jää reikiä. Äiti oikaisi tämänkin erheen. Uusia silmukoita keskelle neuletta olen luonut vaan pyörittämällä lankaa puikon ympäri ja kiroillen niitä seuraavalla kierroksella neuloen. Äiti jeesas tässäkin. Mun äiti on ihan paras <3


Ja näin pienen pohjustuksen jälkeen voin kertoa, että se suttu joka oli aikaisemmassa postauksessa on kovaa vauhtia muuttumassa kissanhännäntupeksi. Hihat ei onnistunu -> päätin että siitä tuleekin liivi -> kädentienreunukset ei menny niinku ajattelin-> meni hermo-> pakkasin matskut muovikassiin ja lykkäsin ylähyllylle. Hävetköön siellä kun on niin typerä. hymp.