Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmis 2012. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmis 2012. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. joulukuuta 2012

February lady

February lady by Pamela Wynne
Knitlob's lair pohjan akka
(100% villa)
n350g, 5mm

Tosta leidistä niin tiedä, mutta takki on mah-ta-va. Sanoisinko, että paras itsetoteuttama vaate ikinä! Wau. Olen niiiiiiin ylpeä itestäni. Ja kyllä olis kuulkaa harmittanu jos se maailmanloppu oliski tullu ja multa ois jääny tämä saamatta.


Inasen mulkkasin ohjetta (joo-o, uskomatonta mutta totta; uskalsin uhmata kohtaloa [?] ja tein miten halusin enkä niin kuin paperilla luki); pyöristin pääntietä lyhennetyillä kerroksilla ja jätin ohjeessa mainitun 'eyelet row':n tekemättä. Ja mainittakoon vielä, että vasta toisella yrittämällä takki onnistui, ekaa yritystä kesti kainaloon asti ennenkuin purin ja alotin uudestaan. Mutta nyt se on täydellinen.



Kiinnikkeinä toimivat hakaset sain diilattua eräältä kanssaräveltäjältä (kiitos vielä kerran Outi!) jolla näitä oli yli oman tarpeen. Ovat kyllä kauniit ja sopivat tähän takkiin paremmin kuin napit. Jossen ihan väärin ymmärtänyt, ovat peräisin lahden takaa karnaluksista. Tarvii laittaa korvan taa seuraavaa käyntiä varten..


Mitä vielä? Lanka oli ihanaa. Pitsi loppuakohden inasen tylsää. Hihoja olis voinut hieman muotoilla. Ei muuta.

(Ei-niin-tarkka-kuva, mutta ilme kertoo kaiken olennaisen)
<3

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Shift of focus

Messuilta lähdin oikein hakemalla hakemaan jotakin sport-vahvuista lankaa, haaveenani neuloa Veera Välimäen shift of focus. Titityyltä se löytyi. Ihanainen madelinetoshin merino, värinään violetti. Olin jo aijemmin ostanut ja tulostanut itselleni ohjeen ja katsonut, että 4 vyyhdin pitäisi riittää.

(No, eipä riittänyt. Intoa piukassa olin tikuttanut takkia, kun heräsi pelko, ettei lanka riitäkkään. Koitin ensin tehdä pari temppua takin helman kanssa, lintsasin muutaman kerroksen, mutta ei auttanut. Ensimmäisen hihan puolessavälissä lanka meni ja loppui. Ei suurta katastrofia päässyt tapahtumaan, lankaa sai kyllä jyväskylästä lisää, mutta ärsytti! Miten tiheyteni voi olla taas niin pielessä etten saa ilmotettuja metrejä riittämään? Ja nyt minulla on puolikas kerä turhan panttina. *mur..!*)

Mutta takki...se on I-HA-NA!! Kattokai ny!



Punaiset napit sopivat mielestäni kuin nenä päähän ja mikä parasta, ne löytyivät ihan omista varastoista. Rakastan, rakastan, RAKASTAN!!! Malli on sopivasti A-linjainen joten se ei nuole makkaroitani, muttei kuitenkaan niin iso, etteikö se mahtuisi takin alle. Ihan paras.


Ja siellä missä kamera, on myös linssilude.



perjantai 30. marraskuuta 2012

Mihin se marraskuu katosi..?

Pitipä hätäseen keksiä jotain sanottavaa, ettei vaan kokonainen kuukausi menisi ohitse vain yhdellä merkinnällä.

Messut tuli ja meni ja ihan vaan (köh..!) jokunen lanka tarttui matkaan.. (ei todellakaan mitään vajaata kahta kiloa) Puhumattakaan parista kehruukuidusta ja muutamasta kirjasta ja apuvälineestä. Ja kassista. Ja mitä näitä nyt olikaan.


Loppusijoituskohdekin näille kaikille periaatteessa löytyy, eli on visio ja siihen sopiva lanka, valmistusaikataulu vähän kangertelee. Mistähän sitä sais vuorokauteen lisää tunteja? Toisaalta ajattelin jo tässä päivänä eräänä, että jos nyt jäisi vuorotteluvapaalle olisi kokonainen vuosi aikaa tuhota varastolankoja jonka jälkeen taas kelpaisi palata palkkatyöhön tienaamaan lisää lankarahaa! Isäntä ei innostunut, en ymmärrä miksi.

Jotain on valmistunutkin, nimittäin tämä:

Myrskylintu by TiiQ
Malabrigo lace
100% baby merino
42g
3mm

Menin sitten tämänkin huivin hienon idean pilaamaan neulomalla siitä symmetrisen. Me likes it like that. Lanka on hävyttömän pehmoista ja aivan ihanaa neulottavaa. Päätin toteuttaa tämän ohjeessa suositeltuja puikkoja puoli numeroa pienemmillä jotta saisin yhden 50g vyyhdin riittämään. Ja halusin tästä huivin kaulalle, en hartioille joten koko on siinä mielessä aivan täydellinen. Hyvä minä!


maanantai 12. marraskuuta 2012

Kaikkea kanssa..!

Puuhamaassa on puikot sauhunnu ja ärräpäät lennelly. Ai miksi? Mä neulon. Ja sit mä puran. Ja sit mä neulon jotain muuta. Ja puran. Tai jätän kesken ja alotan jotain ihan muuta. En enää tiedä meneekö tämä kaikki pakkoneuloosin ja harvinaisen ärhäkän startiitin piikkiin vai mikä on.

Kaikki alkoi Annasta. Tämä oli ensikosketukseni onteloneuleeseen. Ei sinänsä mikään ylitsepääsemättömän haastava juttu, hidasta vain verrattuna normineulontaan. Mutta mun nurja..! Miten se voi olla niin saakelin löysää! Sitkeästi neuloin (tyhmä!) reippaasti yli puolenvälin vain todetakseni vanhan totuuden; mullon ihan helkkarin pieni pää.


Purin. Onneks neulekerhon myssyohje ja lanka huuteli pöydällä haluavansa puikoille. Ja eiku töihin.

Karpalo by Tuulia Salmela
Uutuslanka Ilmarinen 
louhittaren luolasta
100% bfl-villa
n 70g

Noiden helmien pujottelu oli uutta ja ihmeellistä, siihen meinas jäädä koukkuun. "..Mä ihan pari vielä ja sit mä meen nukkuun.." Myssystä tuli ihana, sääli ettei kelit vielä ole päästäneet käyttämään kovin aktiivisesti.

No mitä sitten? Kärrynpyörät ovat kuiskutelleet minulle julkaisemisestaan lähtien, nyt kuvittelin olevan oikea aika paneutua tähän kirjoneuleasiaan ja tilasin langat ja ohjeen. Ja kävin nitkuttamaan.


Tein ja tein (tyhmä!) ajatuksena saada tämä ylleni messuille jotta voisin Tiinalle henkilökohtaisesti tätä esitellä. Kuinka ollakkaan, jossain kohtaa tuli mieleen sovittaa ja tadaa..! Enhän mä olekaan kokoa L vaikka mittanuha niin väittää. Tai siis oikeesti mun kirjoneuleeni ei pysy koossa L vaan on jotain ihan muuta. Kas näin:


Viikon verran tämä sai armonaikaa kun mökötin ja tein jotain muuta, sitten vedin puikot pois ja purin. Liivin mallista pidän kyllä niin kovasti, että aattelin alkaa alusta ja tehdä näillä langoilla ihan vaan raidallista sileää. Tai sitten en. Katotaan.

Ja koska kaikki muutki ni määki; annasta "jääneillä" sukkalangoilla kävin color affectionin kimppuun. Olin kyllä alunperin visioinut tekeväni tämän itsekehrätyistä, mutta koska vasta yksi lanka on valmiina päätin toisin.

Color affection by Veera Välimäki
Cascade heritage (tummin)
Väinämöinen (oranssi)
Lanitium ex machina sukkalanka (vaalein)



Pidän kovasti siitä, miltä tämä huivi näyttää, käyttökokemusta ei vielä ole. Saatan palata asiaan myöhemmin. Tai sitten en.

Mulla olis kauhee hinku alottaa jotain kivaa takkia, mutta masentaa jo valmiiks kunnen kuitenkaan osaa tehdä siitä sopivaa. Ärsyttää tällanen ajatusmaailma! Onnekseni en omista takkilankoja juuri tällähetkellä ni ei tarvi ittensä kanssa tapella. Mieli arvatenkin rauhottuu messuihin mennessä, josko sieltä pääsis imemään oikeanlaista asennetta ja ideoita. Jos näet minua siellä, tule rohkeasti tervehtimään! Olen paikalla perjantaina ja sunnuntaina...

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Koivistolaissormikkaat

Uusimmasta Taito-lehdestä löytyi nämä koivistolaissormikkaat joihin äitini kovasti ihastui. (Puhuinko jo aijemmin täysinäisestä tilauskirjastani?) Ja minähän neuloin, sillä ehdolla että äiti hoitaa langanpäiden päättelyn. Tuli kaupat. (By the way, kiitos kaikille mielenkiinnosta tarjoamaani virkaa kohtaan, ketään ei kuitenkaan ilmestynyt oveni taakse sakset kädessä, joten ensimmäisen sormikkaan päättelin itse ja äiti päätteli sen toisen.)

Koivistolaissormikkaat; linkki ylhäällä
5 eri sävyä novita nallea
yht 50g
Puikot 3mm

Päätin ja rohkenin olla ohjeen kanssa sen verta eri mieltä, että neuloin peukalon ja pikkurillin aloituksen väliin 9 ylimääräistä kerrosta (tuo kelta-pinkki-osuus) koska minun mielestä pikkurillin paikka on vähän korkemmalla peukalosta nähden kuin 8 kerroksen päässä. Aikas kivat tuli :)

Ja koska meillä edelleen asuu kameralle perso nuorimies, olkaa hyvät; vaihtoehtoposeeraamista sormikkaiden kera:


Ja pssst..! 3 viikkoa enää vuoden kohokohtaan..! Jei!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Persut

Ei. En nyt ala puhua kunnallispolitiikan puolesta enkä vastaan vaan olen neulonut perussukkia. Siskoni tytär tilasi kahdet sukat, ohuet ja paksut ja minähän neuloin.



Ainoa tilauksen  mukana tullut ohje oli, ettei palmikoita eikä pitsiä. Just. No, raitaa ei eriksensä kielletty joten sitä tuli. Ylemmän kuvan sukat on ne ohuemmat austermannin stepistä, neljän kerroksen raidalla. Alemmat ovat puolestaan vuosikertaseiskaveikkaa, raidottu ihan iteksensä. Olen tyytyväinen lopputulemaan.

Persu 1
austermann step classic (yksivärinen)
ja austermann step (kirjava)
yht 72g
2,5mm puikot

Persu 2
Novita 7veljestä raita
106g
3,5mm puikot


Jostain syystä "tilauskirjaani" on nyt sadellut toiveita ja omat askarteluni ovat jääneet vähän vähemmälle. Ei sillä että harmittaisi, lähinnä vaan ärsyttää kun on niin monta keskeneräistä ajelehtimassa ympäri huushollia. Nyt lupaan neuloa jotakin omaa valmiiksi ennenkuin aloitan mitään uutta. Saas nähä pitääkö, sillä ensimmäinen suuren suomalaisen neulekerhon paketti tuli jo. Ja kohta ollaan jo vuoden kohokohdassa, tampereen kädentaitomessuilla! Huh. Kaikenlaista.

Mistä saisi vuorokauteen lisää tunteja?

tiistai 9. lokakuuta 2012

Siskon takki

Sisko tilasi villatakin. No, mikäpä siinä kunhan hankkii itse mallin ja langan. Minun vastuulleni jäi sitten vain toteutus ja vastuu sopivuudesta. Sopiva tuli! :)

Naisen neuletakki by Lucia Biskupska
Maalbrigo rios
(100% merino)
n 540g
5,5mm puikot


Kiinnitysidea on vielä vaiheessa, ehdottelin jotain norjalaisvillapaita-tyylisiä hakasia, mutta niitä vielä mietitään. Saaja jokatapauksessa oli takkinsa tyytyväinen, vaikkakin saman värjäyserän eri vyyhtien sävyissä oli huimasti eroa..




Pidin kovasti tästä langasta. Se oli pehmeä mutta jämäkkä, tavallaan omisti selkärangan verrattuna novitan puroon josta esikuvansa oli neulottu. Palmikosta myös tuli mielestäni kaunis. Loppu hyvin, kaikki hyvin, minä sain palkaksi (ylläripylläri!) lankaa:



lauantai 29. syyskuuta 2012

Ärjyvä twisted flower

Heti kärkeen haluan sanoa, ettei mikään näistä kohta esittämistäni kuvista tee oikeutta tälle langan värille. Se on juuri niin pinkki kuin nimi antaa ymmärtää. Ja kyseessä oleva lankahan on louhittaren luolan väinämöinen sävyssä ärjy. Ja siitä tuli sukat:

twisted flower by Cookie A
väinämöinen
(75% villa, 25% polyamidi)
76g

Kauniit ovat. Oikaisin ohjeesta sen verta etten tehnyt pitsiä kantalappuun, minun nurjalla pitseilyni kun ei ota onnistuakseen. Toimivat mielestäni sileänäkin.



Saatte nyt tyytä tällaisiin "vähän jotain sinnepäin"-kuviin, sukat ovat (tarkoituksella!) omiin jalkoihini pienet. Suunnittelin antavani nämä lahjaksi meidän tuurauspomolle joka parin viikon päästä jää meiltä töistä pois. Sopii vain toivoa että osuin oikeaan arvioidessani hänen kengännumeroa.

(pakko oli ihan vähän omaan kavioon mallata)

Näitä oli kyllä ilo neuloa. Malli juoksi loogisesti ja kun tekee palmikonsiirrot ilman apupuikkoa, oli nämä myös nopeat valmistaa. Ihanat! Saatta olla, että näitä tullaan näkemään puuhamaassa toistekin.


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Joskus jotain valmistakin

Hitchhiker by Martina Behm
Punta yarns hand painted merisock
(95% merino, 5% polyamidi)
90g

Messulöytö vanhasta satamasta jokusen vuoden takaa tämä lanka. Oikeasti ostin tätä kolme vyyhtiä, kun kojulla oli joku "ota 3, maksa 2" -tyrkky. Tai ehkä vaan haluan muistaa niin, koska miksi muuten olisin tätä niin paljon ostanut? Ihana lanka neuloa, ei siinä mitään, mutta jotenkin tässä alkaa olla nämä pätkävärjätyt jo niin nähty. Paitsi tietysti jos itsekehrätyistä puhutaan, se on asia erikseen..

1 vyyhti vielä jäljellä. Pitäsköhän oikeesti harkita niitä sukkia tästä sukkalangasta?


Mahtava huivi on kyllä tämä. Kevyt ja kutittamaton, ja mikä parasta; mätsää täydellisesti uuden nahkatakkini kanssa.

100% polwarth
navajokertaus, 330m ja 98 g
Tuulian värjäämää,
villavyyhdistä hankittu


Ei muuta tällä kertaa.

maanantai 20. elokuuta 2012

SiKsAkHuIvI

Posti kolautti uuden novitan tossa mennä kuulla. Ei löytynyt äkkiseltään mitään, mikä ois puhutellu (ja jos ihan totta puhutaan, en edes muista koska viimeksi olisin novitan ohjeella jotakin neulonu. Miksen ole peruuttanut tilausta?). Runsaasti oli kuitenkin kaikenlaista siksakkia. Tyynyssä, mekossa ja tais jossain puserossakin olla, mutten ny mene vannomaan kosken jaksa nostaa persustani että tarkistaisin asian. Ihan sama. Sitä kumminki oli. Minen juurikaan seuraa trendejä, enkä tiedä onko jokin muodikasta vai ei. Mutta siksakista tykkään. Todistettavasti.

Muttamutta. Tämä rojekti olikin lopputulemaltaan vähän kakspiippunen juttu. Rakastan siksakkia ja rakastan sitä, että tämän huivin lanka on omilla pikkukätösilläni ihan itse kehrättyä. Mutta (ja todellakin lihavoinnin arvoinen mutta) pitikö huivista tulla näin saakelin ruma?


Mua ärsyttää, et tää on näin raidallinen. Eikä noi väritkään ole nyt ihan just sieltä sointuvimmasta päästä. Käykö teille joskus niin, että todella kaunis vyyhti on vain todella kaunis vyyhti? Neulottuna joko lätäköityy tai tekee outoa raitaa? Tai on muuten vaan ruma? Sellainen käänteinen ruma ankanpoikanen? Mulle kävi just niin tän kanssa. En tykkää.



Raidat ovat ihan eri mittaisia, mikä sinänsä ei ole yllättävää, kehräsinhän tämän ihan itse. Jotenkin siinä villaa valkatessani tämä ei kyllä käynyt pienessä mielessänikään. Että lopputulema olis näin raidallinen. Sekin tietysti vaikutti, että halkaisin lettiä useampaan kertaan, mikä myöskin vaikuttaa raitojen leveyteen. No tällanen siitä ny kumminki tuli. Onneksi joulu on lähempänä kuin uskallan toivoakaan. Ja anopin sisko tykkää sinisestä.


 Ja muihin aiheisiin. Hidas hämäläinen lopultakin löysi täydellisen "uuden" mallin noin kaksi vuotta hillottuun lankaan; täältä tulee hitchhiker! Siitä lisää myöhemmin


*******
-Äiti! Oliko autot keksitty silloin
kun sä kävit koulua?

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Palveluksesta vapautuneet



Aika merkillistä, että unisukat, joilla ei satunnaisia vessassakäyntejä lukuunottamatta tepastella laisinka, kuluvat puhki kantapään yläpuolelta. Ja vain toinen sukka. Nämä oli tehty teeteen aureasta (babyalpakka-silkki) elikkä ei ollenka sukaksi tarkoitetusta langasta noin niinku kulutuskestävyyden kannalta. Mutta rakkaat olivat. Ensimmäiset kärjestä aloitetut ja niin hävyttömän pehmeät ja ihanat jalkaan jotta! Viisi vuotta olivat aktiivipalveluksessa.

Ensin tuumin, että paikkaan. Sitten totesin kaapin olevan täynnä ihan pitämättömiäkin sukkia joten nakkasin nämä (aijai, ottaa sydämestä!) roskiin. Ja uudet käyttöön:

Kroko by Jenni Österman
Sweet georgia yarns tough love sock
(80% villa, 20% polyamidi)
94g

Näihin sitten meni kaikki, mitä eräistä polvisukista jäi yli, noin puolentoista metrin mittanen pätkä lankaa jäi. Itseasiassa, toisen sukan kärki on hintsusti toisesta poikkeava kun meinas ruveta jännittään riittääkö lanka loppuun asti. Vähän kun muokkas ni kyllä riitti.



Nämä olivat sellaista helppoa peruskauraa valmistaa, sen verta kuitenkin oikasin, että tein nämä nurinperin, kunnei tuo sileä nurja oikein ole mun juttu (tulee rumaa!). Kantapää on ranskalainen ja jalka sisällä suomalainen, ihan ikioma.

(-Äiti. miks sulla on kamera?
-Kuvaan sukkiani.
-Sä et enää ollenka kuvaa mua! Mikset?
-Noku sä irvistelet.
-ENKÄ! Ota nyt musta kuva!)