I haven't knit any this year

Heko heko. Halusin tollasen nappulan blogiini, aikomuksena ensiviikosta alkaa sinne numeroita syöttämään. Aika orvon näkönen tollai..                                   ------------->

=D

Ei olla jouten joulunakaan

Karmiva paluu arkeen tänään. Jotenkin olin onnistunut onnellisesti kolmessa päivässä unohtamaan kaikki työkiireet, jotka sitten tänään läjähti naamalla jotta oksat pois. *huh* Ammatinvalintakysymys tuo asiakaspalvelukin, toki voi itseään lohduttaa, että onneksi joulu edelleenkin on vaan kerran vuodessa..

Mutta se siitä.

Kerkesin hätäseen sutkuttaan yhden unisukkaparin siskolle pukinkonttiin. (Ja ne punaset muuten oltiin otettu riemulla vastaan, sopivatkin olivat olleet. Hyvä minä!) Edellisestä sukkaparista ei ollut hädintuskin vuottakaan, mutta jostain kumman syystä ne silkkialpakkaunisukat eivät sitten pysyneet pelkästään sängyssä ja olivat jo juhannuksena kuljettu puhki. Huonosti nukkuvalla yksivuotiaalla miehenalulla voi myös olla jotain osuutta asiaan..

Liikennevalosukat

Malli: Minna Metsänen, novitan sukkalehti

Lanka: Lang yarns Jawoll magic

(75% villa, 25% polyamidi)

Oli muuten harvinaisen typerä lanka neuloa. Ihan liian löysä mun makuun. Mitä piukempi kierre, sitä parempi. Tässä tuntunut olevan kierrettä ollenka, joten lanka veti kokoajan ittensä kipparaan ja solmuun. Liukastakin se oli alumiinilla neulottavaks ja hävyttömän terävät bambuni halkoivat tästä säikeitä. Ei hyvä ollenka. Ja lukemani perusteella muutkaan eivät ole tästä paljoa perustaneet. Onneksi se loppu. Alunperin tämän lähti Tampereen messuilta mukaan huivilangaksi, akuutissa tekemisenpuutteessa tekeytyikin sukiksi. Ja parempi näin, vähän liian nopsaan vaihtui väri huivia ajatellen. Ja kaikki ovat taas tyytyväisiä :)

the FRIIKA

Friika by Mari Muinonen

(Lisätietoja tästä projektista löytyy lukemalla vanhempia tekstejä) Tältä näytti jouluaattona mummilassa. Olispa lunta... 

Hyvää joulua

Mitäs sitte.

Friika valmistui ja nyt on jotenkin tyhmän tyhjä olo. Niin että mitä mä sit tekisin? Ankaran kaavioon tuijottamisen jälkeen kaipaisin jotain silmätkiinni-neulottavaa, mutta mikään langoistani ei puhuttele siihen hommaan. Hölmö juttu, mutta toisinaan jonkin "yksinkertaisen" tekeminen ihanasta langasta tuntuu tuhlaukselta. Tiedättekö tunteen? Että ihana lanka tarvitsee vaativan ohjeen. Pöhkö, mikä pöhkö.

Malli: Friika by Mari Muinonen

Lanka: Rowan felted tweed

(50% merino, 25% alpakka, 25% viskoosi)

Löysin kuin löysinkin kamerastani ajastimen, se vaan tykkäsi tarkentaa mieluummin kaatuvaan anopinkieleen kuin minuun. (Sen verran kohtelias kaveri kuitenkin, että pyytämättä rajasi pääni kuvasta pois, tukkani kun oli kovin pystyssä..) Vaan väliäkö sillä, lupaan järkätä vähän laadukkaampikin kuvia, jahka saan apumiehen siihen hommaan. Helman pituutta tuli aika railakkaasti alkuperäisohjeeseen nähden lyhennettyä, selkäni kun on kovin lyhyt. Enkä oikeasti halunnut tästä mekkoa. Se on minulle täydellinen juuri tälläisena. Ihana! <3

Malli pelotti ens alkuun, (osaisinko minä muka neuloa jotain näin upeaa) vaan vauhtiin päästyäni kaikki sujui kuin leikki. Kiitos siitä hyvin kirjotetulle ja toteutetulle ohjeelle. Niin, ja tietenkin Marille.

Ihanaa joulua kaikille!

Spoileri

Loppu lähenee.. =)

Mä oon niiiiiin valmis

Joulusukat

Malli: Anne-Maija Immonen, novita kevät 2010

Lanka: 7 veljestä

*huh*

Pieni asia, iso ilo

Lapsi kävi hammaslääkärissä; reikiä nolla! Kuinka voikaan äiti olla onnellinen ja ylpeä :)

Posti toi uuden IK:n.

Ja äiti toi pari joulupalloa. Minä olen niin onnellisessa asemassa, että olen saanut näiden neulomisen ulkoistettua (niinkuin Mari kommenteissaan totesi) äidille ja anopille.

Vesisateesta huolimatta tästä on kehkeytymässä äärimmäisen hyvä viikko!

Mitä tänään tein?

-No istuin koko pirun päivän sohvalla ja sain kuin sainkin yhden polvisukan neulottua. 3 down, 1 to go! (Jei. hyvä minä! Kohta saan taas Friikan syliini <3 )

Ei mee putkeen

Voi villasukat. Neuloin iloisena sukkaa mummilassa ja seurustelin sujuvasti, välillä toisella silmällä kaaviota kurkkien (Ha! kyllä nyt näin helpon kaavion ulkoa muistaa.) Jossain kohtaa tajusin että olin tehnyt kaksi samanlaista palmikonkiertoa peräkkäin. En kehdannu alkaa raivoomaan, mummilassa oli muitakin vieraita, vaan tyynen rauhallisesti vedin silmukat puikoilta ja purin sen viitisen senttiä. Tarkasti nostelin silmukat takasin puikoille (joka myöskin luetaan yhdeksi inhokkihommistani) ja päättelin monennellako kerroksella kaaviota nyt mennään ja annoin taas palaa. Sain sukan valmiiksi.

Koska oma jalkani (41) on hyvin kaukana työnalla olevista koon 37 sukista, piti sukansaajaa vähän konsultoida jalkaterän mitasta. Olin jo päätellyt sukan mittaan 23 senttiä ja alottanut seuraavaa, kun viesti tuli; jalkaterä n. 23  cm. Voi kökkö! Piukaksi jää. (No, eipä ole iso jobi avata kärki ja neuloa paria kerrosta lisää, tuumasin) Toinen sukka oli jo hyvää vauhtia valmistumassa.

(Tässä välissä kerrottakoon, että olen kerroslaskurin orja. Tykkään, että kappaleista tulee saman kokoiset ilman, että tarttis vain mittanauhaan tai silmämäärään luottaa)


Olin merkinnyt muistiin kerroksen jolta kantapää alkoi ja jalkaterään päästyäni päätin tehdä pari kerrosta lisää ennen kärkikavennuksia jotta sukasta ei tulisi niin nafti. Ja valmista tuli. (Hurraa! eka pari valmis!) Laitoin sukat vierekkäin. Hetkinen.. Miksi ekana tehty on varrestaan pari senttiä lyhyempi? Aloin tarkastella palmikkoa. Just. Siinä kohtaa missä olin ekan kerran tehtynyt palmikon väärin, oli palmikko väärin, jolloin toiseen sukkaan olin tehnyt kuusi kerrosta enemmän ennen kantapäätä.

(Tässä kohtaa ilmoille pääsi niin painokelvotonta tekstiä, etten ala sitä täällä toistamaan. Sukat lenteli ja Maija murisi. Perkale.)


Tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näytti taas valoisammalta. On ollut hienoa huomata, miten iän myötä on luonto vähän edes tasaantunut. Purin ykkössukan virheelle saakka ja jatkoin matkaa.

Kyllä se siitä.

~puoliväli

Puhtaasti langankulutuksella mitattuna. Työtä on kyllä vielä kovasti.

Selviydyin (omasta mielestä) kunnialla elämäni ensimmäisistä nypyistä. Tai mikäpä siinä kun ohjetta vaan seuraa. Joulusukkani sen sijaan eivät ole lähelläkään puoliväliä. Vaan eipä kai ne valmistu jossei niitä tee. Meidän kotitonttu ei ole niin lahjakas jotta neulekaavioita lukis. Tai sit sitäkään ei nappaa.

Voisko sitä lunta jo tulla jotta tämä pimeys molemmin puolin ruutua helpottas?

Tätä ei malta laskea käsistään

Tuumasta toimeen

Olis sitä päivällä aurinkokin paistanu. Vaan minä olin töissä. Joten joudutte tyytymään tällaiseen kelmeään pimeässä napattuun kuvatukseen. Ei jaksa panostaa.

Edellisestä sukkaparista on kokolailla vuosi mutta kyllä heti muistu mieleen miksen enää huvikseni näitä neulo. Ensinnäkin olen pikkuhiljaa oppinut löysää käsialaani kiristämään niin, ettei puikkojen vaihtumiskohtaan enää jää sellaista jumalatonta railoa. Tämä taas on aiheuttanut sen etten pysty kovin kauaa pitelemään sukkapuikkoja kun ne 'kalvaa' oikeaa nimetöntä. Siis ihan käsittämätön juttu, mitkään muut puikot ei moista tee. Ja toiseksi toi seiskaveikka.. Ei mitään niin karheata lankaa olekka. Ja juu, voishan ne sukat jostain muustakin tehdä, mutta tätä tuotiin niin tätä nyt sitten väännetään. neljän polvisukan verran.. Auts. Laastaria..

(tää näkee jo unia itsestään tekemässä seuraavaks jotain unelmanpehmeää ja höyhenenkeveää... vaikka tällaisena ja tällaisena kombinaationa. Tai siis kunhan Friikakin valmistuu)

Nostalgiaa

Lupauduin tekemään entisen työkaverin tyttärille joulusukat. Tämä entinen työkaveri lupasi toimittaa tarvittavan määrän lankaa. Seuraavat kaksi kerää ovat kuulemma vielä kaupassa, nämä olivat löytyneet jemmasta. Ja minä kun luulin että mun lankani on iäkkäitä...

Neljätoista markkaa ja yheksänkyt penniä. Tarjouksella Ekasta :) Sitä ei sitten tarina kertonut ovatko nämä langat peräisin juhlavuodelta -92 niinkuin vyötteestä voisi päätellä...

Friika on edennyt hartioille saakka, nyt taitaa kyllä tulla paussi että saan kahdet polvisukat jouluksi tehtyä.

Työn alla

Joitain jaardeja taivasta

198 yds of heaven by Christy Verity

Araucania botany lace

100% extra fine merino

Todellinen taivaanpalanen tämä lanka. Tämä lanka ei vaan ollut edes vielä puikoille ehtinyt kun kaveri sen varasi kolmiohuivina. Ja oikein hyvä niin; mulla edelleenkään ei ole kuin yksi kaula..

 Väänsin sitten silmukat Friikaa varten ja nyt taidan hetken 'olla jumissa' sen kanssa. Bring it on, minen pelkää! =D

Mistähän sen tietäis..

..Mahtaakohan käsinvärjätty lanka päästää väriä?

1600 grammaa lankaa rikkaampi

Mahtavat messut!! Väkeä oli enemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta ei haittaa, hyvin mahduttiin sekaan. Löysin hakemani plus vähän muutakin.. Ylläri..

Lang yarnsin jawoll magic. Sukkalanka (75% villa, 25% polyamidi) joka väriensä takia taitaa taipua huiviksi.

Araucania botany lace. 100% extra fine merino. Tästä on juuri toinen sävy puikoilla ja on niin miellyttävä neuloa, jotta ostin sitä lisää. -> huivi..

Louhittaren vellamo. 100% merino. 100 gramassa metrejä huikeat 715! (onneks mulla on kerimiskone..) Väri on 'kurpitsa' ja tästä tulee pitsikolmio ystävälle, joka rakastaa oranssia.

Rowan felted tweed (50% merino, 25% alpakka, 25% viskoosi) Tätä lähdin hakemaan, tähtäimessä friika. Vähän jännittää riittääkö taidot, mutta otan haasteen vastaan :)

Manos wool classica (100% villa) Tästä tulee paju.

Ja sitten vähän muita tilpehöörejä. Koolausta on pakko kokeilla, kun tuo värjäys kiinnostaa ja kirja on täynnä ihania neuleita :) Kaikkia kotiin kantamiani ilmaislehtiä en jaksanut kuvata. Ens vuonna otan mukaan sellaisen perässä vedettävän trollin kun kävi tuo parin kilon kantelu harteille..

Nyt on pakko mennä neulomaan keskeneräisiä alta pois jotta saa taas uutta puikoille. Mahtava draivi päällä!! Jei!

Tampere!

Yksi yö vielä..

Meitsi astuu huomenissa jokiläänin kansalaisopiston bussiin ja aikoo olla pirkkahallin oven takana jo paljon ennen kuin ne aukeaa. Niinkuin neljänä aikaisempanakin vuonna. :) Viime vuonna neuloin sukkaa bussissa, tänävuonna mukaan lähtee 'aivoton' omppu. Tajusin näet lopultakin miten saan fine lacea kiroilematta neulottua, vaihdoin puikot bambuisiksi. Enää ei liukastella :)

Värillä on väliä

Eiks jeh.

Hattu ja huivi

Oli kyllä mahtava päivä eilen :) Sain kaapattua kaksi rakasta ystävää kaupasta mukaani kahville ja illalla meillä kokoontui lauma naisia entisestä työpaikastani, saatiin maailma parannettua. Tänään meni päivä mummilassa jotta isä(ntä) sai levätä kun oli eilen jotunut naisten jaloista anoppilaan. Pörhö valmistui kun hain 'vähänjotainsinnepäin' -lankaa ja suhautin huivin loppuun.

'Pörhö' dane shawl by Jane Tanner

Langat: Crystal palace yarns kid mohair

(kid mohair 28%, merino 28% nylon 44%)

ja Gedifra easy soft

(48% mohair, 42% polyamidi, 10% kashmir)

Fiilis on ihan jees. Lähempi tarkkailu paljastaa etteivät langat ole aivan samaa kaliiberia, mutta etäältä näyttää itseasiassa ihan kivalta. Ainakin mun mielestä. Malli oli selkeä ja helppo neulottava, tykkäsin kovasti. Mahdollisesta seuraavasta tehdään kyllä pienempi. Ja sitten se otsikon lupaama hattu, joka tossa kuvassa on päässäni.

Lea cloche by Cecily Glowik Macdonald

Kirjasta 'Weekend hats'

Lanka: Ecoline resham silkwool

25% kierrätyssilkki, 75% villa

RUUSU, sama lanka

Hatun lopputulokseen olen tyytyväinen, kuten on myös kuvassa poseeraava onnellinen uusi omistajakin, mutta kyllä oli yksi perkele neuloa.. Kahden puretun version jälkeen muokkauksia tuli jo niin paljon etten osaisi enää toista samanlaista neuloa. Eikä onneks tarttekka vaikka alunperin ajattelin lankoja ostaessani, että teen kaksi kappaletta, värit eriperin. En kyl varmasti tee. Yäk.

Lauvantai

Surukseni voin kertoa että operaatio käpysoppa on peruttu. Kävyt meni metsään.

Kyllä mä yritin. Kaadoin aarteeni kattilaan ja keittelin niitä pari tuntia ja sain aikaiseksi kattilallisen kuravellia, kuten lapseni asian kauniisti ilmaisi. EHKÄ kävyt olis kannattanu pestä ennen keittoa. EHKÄ ne myös olis kannattanu halkasta. EHKÄ sitä hevosenkenkää ei olis kannattanu heittää sekaan. Oli vika missä hyvänsä, en nyt ole hetkeen taas kokeilemassa luonnonvärjäystä. Kämppä haisi metsälle pari päivää, mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta taidan seuraavan kokeilun naapurirauhan nimissä jättää ulkotulille ensi kesään. 

MUTTA! En masentunut, löysin jotain korvaavaa (ja todellakin paljon helpompaa, nopeempaa ja vaivattomampaa..)

Elintarvikevärit. Täällä on nyt itsekseen ja lapsen kanssa tuhrattu neljä vyyhtiä nallea ja saldona kaksi kellertävää ja kaksi vihreähköä vyyhtiä. Ja on kuulkaas koukuttavaa..

Veljekset vilu ja nälkä.

Vasemman alkuperäinen väri puhdas valkoinen, oikealla vaalea beige.

Vilu -nalle

nälkä -nalle

Ja sitten tän hetkinen lempparini;

Metsä -nalle

alkuperäinen väri harmaa, jonka paikoitellen jätinkin näkyviin

<3

Toinen vihertävä on vielä kuivumassa. Tässä keriä vyyhtiessäni totesin, että vielä yksi apuväline puuttuu..

Ja koskahan näitä malttas neuloa!? (Ja Sari! nyt pääset kommentoimaan, mulkkasin asetuksia. Kiitti vinkistä. Ja Maija kans.)