maanantai 30. heinäkuuta 2012

Palveluksesta vapautuneet



Aika merkillistä, että unisukat, joilla ei satunnaisia vessassakäyntejä lukuunottamatta tepastella laisinka, kuluvat puhki kantapään yläpuolelta. Ja vain toinen sukka. Nämä oli tehty teeteen aureasta (babyalpakka-silkki) elikkä ei ollenka sukaksi tarkoitetusta langasta noin niinku kulutuskestävyyden kannalta. Mutta rakkaat olivat. Ensimmäiset kärjestä aloitetut ja niin hävyttömän pehmeät ja ihanat jalkaan jotta! Viisi vuotta olivat aktiivipalveluksessa.

Ensin tuumin, että paikkaan. Sitten totesin kaapin olevan täynnä ihan pitämättömiäkin sukkia joten nakkasin nämä (aijai, ottaa sydämestä!) roskiin. Ja uudet käyttöön:

Kroko by Jenni Österman
Sweet georgia yarns tough love sock
(80% villa, 20% polyamidi)
94g

Näihin sitten meni kaikki, mitä eräistä polvisukista jäi yli, noin puolentoista metrin mittanen pätkä lankaa jäi. Itseasiassa, toisen sukan kärki on hintsusti toisesta poikkeava kun meinas ruveta jännittään riittääkö lanka loppuun asti. Vähän kun muokkas ni kyllä riitti.



Nämä olivat sellaista helppoa peruskauraa valmistaa, sen verta kuitenkin oikasin, että tein nämä nurinperin, kunnei tuo sileä nurja oikein ole mun juttu (tulee rumaa!). Kantapää on ranskalainen ja jalka sisällä suomalainen, ihan ikioma.

(-Äiti. miks sulla on kamera?
-Kuvaan sukkiani.
-Sä et enää ollenka kuvaa mua! Mikset?
-Noku sä irvistelet.
-ENKÄ! Ota nyt musta kuva!)





torstai 26. heinäkuuta 2012

Varkaissa

Mitä tekee ideaköyhä neulova nainen jota neulominen just nyt ei hotsita? Hän käy varkaissa. (Valtava kuvatulva tulossa, olkaa valmiina!)

Yhdestä lempiblogistani bongasin tilpehöörikerrosvadin. Olin myyty. Miten toiset keksiiki? Mulle kans tollane! Koska just tollasen mä tarviin. Ja haluan. Ja lainasin idean. Kiitos Outi!

No mitä sitte? En ole kirpparikiertäjä, eikä kaapeistani löydy ylimääräisiä lautasia tai laseja. Tai ei ainakaan niin kauniita, että niistä haluaisi mitään askarrella. Lähdin sitten ratsaamaan äitini kaappeja, ja johan rupes valikoimaa löytymään, vaikeinta olikin kai päättää mikä yhdistelmä toimisi parhaiten keskenään.




Näihin päädyin. Viinilasi on joku mikälie ja kynttilänjalka oli rikki. Lautasista toisesta puuttu reunasta pieni pala ja toisesta on käyttö syönyt punaiset raidat joten ei tehnyt äidille kipeää luopua näistä lapsen askarteluja varten. Vaikkakin näillä ehkä olisi voinut olla jotain jälleenmyyntiarvoa.




Isäkin pääsi osallistumaan pikaliimantarjoajana..


Ja tällainen siitä sitten tuli:


Taustalla on havaittavissa kaikki muu askartelutarvekaluste, kuten lyijykynä, santapaperi ja liima. Niillä pötkittiin näin pitkälle. Sitten odoteltiin.

Eilen toin astian kotiin ja se pääsi samantien hyötykäyttöön, Ta-daa!:


Alin kerros: napit.



Toinen kerros: silmukkamerkit, mittanauha, apupuikot, kerroslaskurit, vähän kivaa nauhaa ja lapsen minulle askartelemat helmet.


Ylin kerros: irrallinen neulatyyny.


Me so very happy with the result. Askarrelkaa!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kun ei suju, niin ei suju.

Neulominen. Tök-tök-tökkii. Aloitin keltaisesta käsinkehrätystä kynsikkäitä. Kun aattelin niihin langan riittävän. En edes käytä sormettomia sormikkaita mutta näköjääs niitä voi silti tehdä. Sain ekan valmiiks ja punnittin; 24g. Punnittin jäljelle jääneen langan; 20g.

(En sano ääneen, mutta arvannette mitä suusta pääsi)

Nostin mokomat mököttämään. Purkuun menevät. Ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa joku vauva saa 44g painavan keltaisen pipon. Onneks kukaan tuttu ei ole raskaana, sillä lanka jurppii minua. Sillä onhan se langan vika etten mä osaa arvioida menekkiä.


Tästä sitten taas olen enemmän kuin ylpeä. 390 metriä/118grammaa ketjukerrattua polwarth-villaa. Osasimpas!


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mitä tänään tein?

Kehräsin. Niinku eilenki. Ja toissapäivänä. Niinku joka päivä olen kehrännyt 30.6. lähtien. Ai miksi? Koska ranskassa toiset polkee fillareillaan, meillä kehrääjillä on Tour de fleece. =)

"Kisa" päättyy sunnuntaina ja minä olen jo melkein maalissa; kaikki tavoitteet yhtä lukuun ottamatta on saavutettu, mutta sekin yksi ehditään vielä.


Tajusin juuri, ettei minulla ole mitään puikoilla kesken. Ollut kohta viikkoon. Herranen aika, näin ei ole päässyt käymään sitten.. sitten.. en edes muista! Eikä ole edes visiota mitä seuraavaksi tekisin.

Mitähän mä sit neulosin?

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Pyykkinarulta

Opettelin hampaat irvessä ja verenmaku suussa navajo- eli ketjukertausta. Taisi porukin päästä, erinäisiä voimasanoja unohtamatta. En vain osannu vaikka teorian tiesin ja noin tsiljoona "opetusvideota" juutuubista toljotin. Ei auennu.


Itkin asiaa ravelryn suomalaisten kehrääjien palstalla ja mitä tapahtui? Sain osakseni valtavasti hyviä neuvoja, tsemppausta ja myötätuntoa. Ihana mesta! Nukuin yön yli ja lähdin yrittämään uudestaan kaikkine hyvine neuvoineni. (<- Onkohan tuo nyt enää edes suomea? Kuullostaa hassulta) Ensinnäkin hidastin tahtia roimasti. Pysähdyin, tein lenkin, polkasin varovasti pari kertaa niin että kierre tavoitti sormeni, pysähdyin ja tein uuden lenkin. Tavattoman HI-DAS-TA, mutta toimi. Lankaa alkoi muodostua.


Voi vitsit miten olenkaan tästä onnellinen! Mä osasin! Sittenkin, vaikka välillä oli kova uskonpuute tuleeko minusta sittenkään kehrääjää. Kyllä tulee!


42 metriä ja 46 grammaa. Aika hyvin omasta mielestäni :) Ja parasta tietenkin on että se näyttää jo niin kovasti langalta...



maanantai 9. heinäkuuta 2012

Liikennevalot



Kesäloma alkaa olla förbi. Ihana loma kyllä oli, paljon mieleistä tekemistä. Kehräystä, neulontaa, hyvää ruokaa, erinomaista seuraa, sopivasti aurinkoa. Minen oo mikään ulkoilmaihminen joten lomasäät ovat olleet mitä parhaimmat; ei ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole joka päivä lapsen kanssa riehannut mailla ja mannuilla vaan olen saanut istua sisällä tekemässä sitä mitä rakastan :)

Ja eikö loma ole ollut täydellinen silloin kun on taas kiva lähteä töihinkin?

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Fiininä, niin fiininä

Muistatteko sitä sukkaseuraa johon keväällä liityin? No, kaikki langat ja ohjeet sieltä ovat jo tulleet, toteutus täällä päässä on vaan ollut vähän niin ja näin. Keskimmäisenä lanka/ohjekombinaationa tuli tällaista settiä. Taisi juuri silloin olla työn alla paita, joten nämä jäivät odottelemaan vuoroaan.

Sattuipa sitten kirjastosta käteeni Neulekirja ja sieltä tuli vastaan eräät polvisukat. Siis wau, nää on pakko saada. Tiesin heti, että haluan ehdottomasti tehdä ne tough love sockista ja ettei olemassa oleva lanka mitenkään riittäisi polvisukkiin. No mikä neuvoksi? Villavyyhdillä sattumoisin oli yksi ylimääräinen peruutuksena tullut vyyhti vihreää ja se luvattiin minulle. Jei! Ei ku sukat puikoille.

Fine van brooklyn by Ilona Korhonen
SweetGeorgia tough love sock
(80% villa, 20% nylon)
värissä english ivy
puikko 2,5mm

Siis mahtavaa! Upeeta! Ihanaa! loistava ohje ja kaunis palmikko! Täydellistä!


Polvisukkiin tehtiin pohkeen kohdalla kavennukset joten nämä istuvat jalkaan upeasti. Sen verta pistelin omiani, että pujottelin sukan suuhun ohuen kuminauhan että varmasti pysyvät ylhäällä kun näiden kanssa lähtee painelemaan :)


(Onkohan kameramies ollut pikkusen vimpulassa kun tässä kuvassa on jotenkin luonnoton asento mallilla..?) Lanka oli ihanaa neulottavaa, juuri sellaista tiukkakierteistä merinoa mitä rakastan. Kamalasti se kyllä päästi väriä, bambupuikkoni ovat nyt vihertävänkukertavat, mutta kyllä niillä neuloo.

Tiesittekö muuten että meillä asuu lapsi? Kohta kahdeksanvuotias joka ei ikinä ehdi/halua auttaa kun huonetta pitäisi siivota? Arvatkaa onko PAKKO saada "auttaa" silloin kun ei yhtään tarttis?