Kaikkea kanssa..!

Puuhamaassa on puikot sauhunnu ja ärräpäät lennelly. Ai miksi? Mä neulon. Ja sit mä puran. Ja sit mä neulon jotain muuta. Ja puran. Tai jätän kesken ja alotan jotain ihan muuta. En enää tiedä meneekö tämä kaikki pakkoneuloosin ja harvinaisen ärhäkän startiitin piikkiin vai mikä on.

Kaikki alkoi Annasta. Tämä oli ensikosketukseni onteloneuleeseen. Ei sinänsä mikään ylitsepääsemättömän haastava juttu, hidasta vain verrattuna normineulontaan. Mutta mun nurja..! Miten se voi olla niin saakelin löysää! Sitkeästi neuloin (tyhmä!) reippaasti yli puolenvälin vain todetakseni vanhan totuuden; mullon ihan helkkarin pieni pää.

Purin. Onneks neulekerhon myssyohje ja lanka huuteli pöydällä haluavansa puikoille. Ja eiku töihin.

Karpalo by Tuulia Salmela

Uutuslanka Ilmarinen 

louhittaren luolasta

100% bfl-villa

n 70g

Noiden helmien pujottelu oli uutta ja ihmeellistä, siihen meinas jäädä koukkuun. "..Mä ihan pari vielä ja sit mä meen nukkuun.." Myssystä tuli ihana, sääli ettei kelit vielä ole päästäneet käyttämään kovin aktiivisesti.

No mitä sitten? Kärrynpyörät ovat kuiskutelleet minulle julkaisemisestaan lähtien, nyt kuvittelin olevan oikea aika paneutua tähän kirjoneuleasiaan ja tilasin langat ja ohjeen. Ja kävin nitkuttamaan.

Tein ja tein (tyhmä!) ajatuksena saada tämä ylleni messuille jotta voisin Tiinalle henkilökohtaisesti tätä esitellä. Kuinka ollakkaan, jossain kohtaa tuli mieleen sovittaa ja tadaa..! Enhän mä olekaan kokoa L vaikka mittanuha niin väittää. Tai siis oikeesti mun kirjoneuleeni ei pysy koossa L vaan on jotain ihan muuta. Kas näin:

Viikon verran tämä sai armonaikaa kun mökötin ja tein jotain muuta, sitten vedin puikot pois ja purin. Liivin mallista pidän kyllä niin kovasti, että aattelin alkaa alusta ja tehdä näillä langoilla ihan vaan raidallista sileää. Tai sitten en. Katotaan.

Ja koska kaikki muutki ni määki; annasta "jääneillä" sukkalangoilla kävin color affectionin kimppuun. Olin kyllä alunperin visioinut tekeväni tämän itsekehrätyistä, mutta koska vasta yksi lanka on valmiina päätin toisin.

Color affection by Veera Välimäki

Cascade heritage (tummin)

Väinämöinen (oranssi)

Lanitium ex machina sukkalanka (vaalein)

(tarkemmat specsit ravelrytilin omaaville)

Pidän kovasti siitä, miltä tämä huivi näyttää, käyttökokemusta ei vielä ole. Saatan palata asiaan myöhemmin. Tai sitten en.

Mulla olis kauhee hinku alottaa jotain kivaa takkia, mutta masentaa jo valmiiks kunnen kuitenkaan osaa tehdä siitä sopivaa. Ärsyttää tällanen ajatusmaailma! Onnekseni en omista takkilankoja juuri tällähetkellä ni ei tarvi ittensä kanssa tapella. Mieli arvatenkin rauhottuu messuihin mennessä, josko sieltä pääsis imemään oikeanlaista asennetta ja ideoita. Jos näet minua siellä, tule rohkeasti tervehtimään! Olen paikalla perjantaina ja sunnuntaina...