keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Mitäs sitte.

Friika valmistui ja nyt on jotenkin tyhmän tyhjä olo. Niin että mitä mä sit tekisin? Ankaran kaavioon tuijottamisen jälkeen kaipaisin jotain silmätkiinni-neulottavaa, mutta mikään langoistani ei puhuttele siihen hommaan. Hölmö juttu, mutta toisinaan jonkin "yksinkertaisen" tekeminen ihanasta langasta tuntuu tuhlaukselta. Tiedättekö tunteen? Että ihana lanka tarvitsee vaativan ohjeen. Pöhkö, mikä pöhkö.

Malli: Friika by Mari Muinonen
Lanka: Rowan felted tweed
(50% merino, 25% alpakka, 25% viskoosi)


Löysin kuin löysinkin kamerastani ajastimen, se vaan tykkäsi tarkentaa mieluummin kaatuvaan anopinkieleen kuin minuun. (Sen verran kohtelias kaveri kuitenkin, että pyytämättä rajasi pääni kuvasta pois, tukkani kun oli kovin pystyssä..) Vaan väliäkö sillä, lupaan järkätä vähän laadukkaampikin kuvia, jahka saan apumiehen siihen hommaan. Helman pituutta tuli aika railakkaasti alkuperäisohjeeseen nähden lyhennettyä, selkäni kun on kovin lyhyt. Enkä oikeasti halunnut tästä mekkoa. Se on minulle täydellinen juuri tälläisena. Ihana! <3

Malli pelotti ens alkuun, (osaisinko minä muka neuloa jotain näin upeaa) vaan vauhtiin päästyäni kaikki sujui kuin leikki. Kiitos siitä hyvin kirjotetulle ja toteutetulle ohjeelle. Niin, ja tietenkin Marille.

Ihanaa joulua kaikille!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Mä oon niiiiiin valmis


Joulusukat
Malli: Anne-Maija Immonen, novita kevät 2010
Lanka: 7 veljestä
*huh*

tiistai 13. joulukuuta 2011

Pieni asia, iso ilo

Lapsi kävi hammaslääkärissä; reikiä nolla! Kuinka voikaan äiti olla onnellinen ja ylpeä :)


Posti toi uuden IK:n.


Ja äiti toi pari joulupalloa. Minä olen niin onnellisessa asemassa, että olen saanut näiden neulomisen ulkoistettua (niinkuin Mari kommenteissaan totesi) äidille ja anopille.

Vesisateesta huolimatta tästä on kehkeytymässä äärimmäisen hyvä viikko!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Mitä tänään tein?

-No istuin koko pirun päivän sohvalla ja sain kuin sainkin yhden polvisukan neulottua. 3 down, 1 to go! (Jei. hyvä minä! Kohta saan taas Friikan syliini <3 )

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ei mee putkeen

Voi villasukat. Neuloin iloisena sukkaa mummilassa ja seurustelin sujuvasti, välillä toisella silmällä kaaviota kurkkien (Ha! kyllä nyt näin helpon kaavion ulkoa muistaa.) Jossain kohtaa tajusin että olin tehnyt kaksi samanlaista palmikonkiertoa peräkkäin. En kehdannu alkaa raivoomaan, mummilassa oli muitakin vieraita, vaan tyynen rauhallisesti vedin silmukat puikoilta ja purin sen viitisen senttiä. Tarkasti nostelin silmukat takasin puikoille (joka myöskin luetaan yhdeksi inhokkihommistani) ja päättelin monennellako kerroksella kaaviota nyt mennään ja annoin taas palaa. Sain sukan valmiiksi.

Koska oma jalkani (41) on hyvin kaukana työnalla olevista koon 37 sukista, piti sukansaajaa vähän konsultoida jalkaterän mitasta. Olin jo päätellyt sukan mittaan 23 senttiä ja alottanut seuraavaa, kun viesti tuli; jalkaterä n. 23  cm. Voi kökkö! Piukaksi jää. (No, eipä ole iso jobi avata kärki ja neuloa paria kerrosta lisää, tuumasin) Toinen sukka oli jo hyvää vauhtia valmistumassa.

(Tässä välissä kerrottakoon, että olen kerroslaskurin orja. Tykkään, että kappaleista tulee saman kokoiset ilman, että tarttis vain mittanauhaan tai silmämäärään luottaa)


Olin merkinnyt muistiin kerroksen jolta kantapää alkoi ja jalkaterään päästyäni päätin tehdä pari kerrosta lisää ennen kärkikavennuksia jotta sukasta ei tulisi niin nafti. Ja valmista tuli. (Hurraa! eka pari valmis!) Laitoin sukat vierekkäin. Hetkinen.. Miksi ekana tehty on varrestaan pari senttiä lyhyempi? Aloin tarkastella palmikkoa. Just. Siinä kohtaa missä olin ekan kerran tehtynyt palmikon väärin, oli palmikko väärin, jolloin toiseen sukkaan olin tehnyt kuusi kerrosta enemmän ennen kantapäätä.

(Tässä kohtaa ilmoille pääsi niin painokelvotonta tekstiä, etten ala sitä täällä toistamaan. Sukat lenteli ja Maija murisi. Perkale.)


Tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näytti taas valoisammalta. On ollut hienoa huomata, miten iän myötä on luonto vähän edes tasaantunut. Purin ykkössukan virheelle saakka ja jatkoin matkaa.





Kyllä se siitä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

~puoliväli

Puhtaasti langankulutuksella mitattuna. Työtä on kyllä vielä kovasti.



Selviydyin (omasta mielestä) kunnialla elämäni ensimmäisistä nypyistä. Tai mikäpä siinä kun ohjetta vaan seuraa. Joulusukkani sen sijaan eivät ole lähelläkään puoliväliä. Vaan eipä kai ne valmistu jossei niitä tee. Meidän kotitonttu ei ole niin lahjakas jotta neulekaavioita lukis. Tai sit sitäkään ei nappaa.

Voisko sitä lunta jo tulla jotta tämä pimeys molemmin puolin ruutua helpottas?