Hiljaista

Mies meni töihin. Lapsi kaapattiin mummulaan. Minä neulon. (Ja ihan hetken vaan surffaan..) Lapsella alkoi syysloma ja minä sain niinkin onnellisesti järjestettyä asiani ettei tarvi ens viikolla kuin kolmena päivänä käydä työmaalla kääntymässä. Ei paha! =D Lapsen pipokin valmistui juur sopivasti kun ilmat taas vaihteeks lämpis. Ja sopiva tuli. Paitsi että mun silmää häirittee tavallistakin löysemmän näköinen neulos kunnen tohtinut yhtään kiristää sitä joustavaa lankaa. Mutta annan olla. Lapselle kelpaa.

Nyt on jotenkin turhautunut olo noiden neulomusten suhteen. Molemmat puikoilla olevat eivät edisty kunnen nauti niiden tekemisestä. Ja olen haluton aloittamaan kolmatta kun edelliset eivät ole lähellekkään valmiita. Sitä tarttis joko A) purkaa noi keskeneräset odottamaan uutta (ja parempaa) visiota tai B) purra hammasta ja tehdä ne valmiiks. Äh.

Masentava aihe. Otetaas tähän väliin jotain mistä oikeasti olen iloinen ja ylpeä:

Gail

Lanka: The knitting goddess

Tästä olen ylpeä. Se on vaan sääli kun omistaa vain yhden kaulan..