Tässä on Alma. Alma muutti meille eilen vietettyään erinäisiä vuosia vanhempieni varastossa. Alma kuului isäni äidille, Almalle, eikä häntä ole tarvittu pitkiin pitkiin aikoihin. Kerin yhtä vyyhtiä eilen äitini kanssa ja juttelin samalla yksinään kerimisen hankaluudesta, siitä miten koko homma minua henkilökohtaisesti jurppii. Isäni, joka juurikaan ei ota osaa näihin käsityökeskusteluihin, totesi, että oishan tuolla yhdet käyttämättömät vyyhdinpuut, hänen äitinsä peruja, ne saisi, jos haluaa. Ja minähän halusin! Katsokaa mikä kaunotar!
Ja pienen putsausoperaation jälkeen Alma pääsi niihin töihin jota varten hänet on luotu.
Yksi pieni, mutta olennainen osa oli vuosien saatossa ilmeisesti hajonnut ja/tai hukkunut, mutta koska mikään ei ole niin fiksu kuin osaava nainen, niin senkään puute ei kauaa menoa haitannut. Ratkaisin ongelman lapseni hippokisapalkintolusikalla :)
Upeasti pyörii. Ajattelin seuraavaksi (aiheeseen liittyen) investoida sellaisen veivausmasiinan (mikähän se sitten on nimeltään) jotta pääsen vielä tuosta kerien pyörittämisestä, koska homma todellakin kuuluu inhokkilistalleni.
Ja on täällä neulottukin (kymmenen viherkasvia kun on äkkiä "hoidettu"). Kauluri, joka ei halunnutkaan kauluriksi taipui kolmioksi. Meinasin senkin kanssa vielä kriisiä kehittää kun hyvin nopeasti kyllästyin neulomaan sileää. Sitten rohkaisin mieleni ja aloin vääntää 'pitsiä'. Tuosta noin vain, ilman ohjetta. Oho! Ja lopputulokseen olen suhteellisen tyytyväinen, vaikka itsekritiikki omiin tuotoksiini pääsääntöisesti on hyvin tylyä. It's a keeper :)
'En-halunnutkaan-kauluriksi-kolmio'
oma malli
Manos del uruguay; silk blend
30% silkki, 70% merino
Pingotus ja langanpäiden päättely vielä niin pääsee kylille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti